Visa-kortti

Mitään tässä ravintolassa ei ole väritetty umpeen. Ruskeaa tussiviivaa kermanvalkoisella, oranssi palkki lattiana ja tumma palkki ylälaidassa, ja kaikki muu, tarjoilijat, ruokailijat, pöydät ja tarjoiluvaunu, on piirretty yhdellä värähtelevällä viivalla, isoin nenin ja avoimin suin, nopeasti ja keskeneräiseksi jätettynä. Tarjoilija tuo pullon tarjottimella, kannellinen vati työnnetään sisään, kokki astelee pöydän takana ohi, ja yhdessä kohtaa yhtenäinen viivasilmukka nousee koholla olevalta lautaselta ja pyyhkäisee halki koko kuvan toimien yhtä aikaa höyrynä ja koristeena, liikkeenä joka on mahdollinen vain piirretylle viivalle. Kertojaääni sanoo, ettei muita kortteja tarvita ja että Visa käy myös suomalaisissa hotelleissa ja ravintoloissa. Sitten elokuva leikkaa valokuvattuun lähikuvaan: Visa-kortti painetun laskun päällä hopeisen vadin vieressä, alla teksti ”Vie perheesi ulos syömään”, joten kahdenkymmenen sekunnin ainoa kiinteä esine on kortti itse, ja se hoitaa tuotekuvan tehtävän.